Pitäisikö teettää pentuja omalla nartulla?

Tätä miettii varmaan lähes jokainen terveen nartun omistaja jossain vaiheessa. Etenkin kun tiedossa on, että ostajia tuntuu löytyvän kaikille pennuille kyllä, jopa taustoista riippumatta. Itsekin olen tätä mahdollista kasvattamista miettinyt kevyesti jo ennen oman pennun valintaa. Mua shiba rotuna kiehtoo kovasti ja niistä kiinnostaa jatkuvasti oppia lisää. Tämän innostuksen, jolle ei näy loppua luulisi olevan hyvä piirre kasvattajallekin.

Omaa shibaani etsiessä tutkailin erityisen tarkkaan sukutauluja, vanhempien terveystuloksia, vanhempien rakennetta ja luonnetta verraten pennun piirteitä niihin, hain tukea päätöksentekoon Suomesta pitkään rodun parissa toimineelta. Alunperin siis etsin minäkin itselleni shibaa Suomesta mutta lopulta vastoinkäymisten jälkeen päädyin ajatukseen tuonnista saatuani asiaan rohkaisua ja tukea. Silloin myönsin sen, etten voi mitenkään itse tehdä täyttä taustojen skannausta, ymmärtämättä todella rodun lähihistoriaa ja tietämättä mitä kaikkea eri sukulinjoissa on käynyt ilmi ja millaisia linjoja eri kasvattajilla on ym. Itselle kun oli tosi tärkeää, että sukunsa puolesta pennulla olisi kaikki kunnossa ja etten päädy tukemaan vääränlaisten tahojen kanssa toiminutta kasvattajaa, joten oli otettava hattu kouraan ja nöyrästi pyytää apua. Olenkin todella iloinen, että näin tein ja juuri Tatsukosta tuli mun koira. 

HUOLENAIHE JA OMA MAINE, VAIKUTTAAKO?

Tällä hetkellä Tatsukon kasvattaja on mulla tarkemman kyyläyksen kohteena kun mua ihmetyttää suuresti, että mihin on Tatsukon puolisiskot myyty. Miksi ihmeessä ostaja/ostajat ei ole ollut kiinnostunut/kiinnostuneita tapaamaan Suomessa asuvaa sukulaista? Jos ei tapaamaan niin kuulemaan edes jotain tarkemmin. Etenkin kun sain sen verran kaivettua tietoa näiden kasvattajalta, että ne puolisiskot on jollain suomalaisella kasvattajalla ja vastuullisesti toimiva taho olisi mulla jo taatusti tässä vaiheessa tiedossa tai sitten jos on joku uusi toimija niin on kyllä myöskin epäilyttävää tämmöinen salamyhkäily… Itseäni tietysti kiinnostaisi tietää kuinka ne kehittyy, mitä vikoja tai haasteita ilmenee, luulisi näiden asioiden kiinnostavan myös noiden puolisiskojen hankkijaa. Vai onkohan ne ostettu vaan sen takia kun pentueessa oli 8 pentua ja toivotaan samanlaisia, että saadaan isommat rahat "samalla vaivalla".

Mutta Tatsuko on tuosta huolimatta edelleen mun silmissä hyvä tuonti ja omat veikkaukset lopullisista ulkomuodon piirteistäkin meni kohdilleen. Enkä nyt anna tuon sivuraiteilla olevan huolenaiheen pilata omia aikeita, vaikka mun pelot kävisi toteen niin ei ne laske Tatsukon arvoa. Ihmiset ja tilanteet muuttuu ja ei ketään voi tuomita toisen toiminnan perusteella. Aika näyttää sitten kuinka asioiden laita on. 

Harmittaa vaan jos Tatsukon kasvattajalla on nykyisin kriteerit laskeneet. Toki Venäjällä on viime aikoina syntynyt tosi paljon shiboja ja niiden myynnissä lienee ollut haasteita, etenkin nyt sodan alettua on tilanne varmasti toinen kuin vuonna 2020. Silloin kun itse olin Tatsukoa ostamassa oli tosi tarkkaa, että mulla on kaikki kunnossa ja heidän tietämä henkilökin löytyi tueksi täältä. Ärsyttää vaan vietävästi jos samaa sukua menee tehtailuun tms. Ei auta kuin vaan keskittyä omaan tekemiseen sitten ja linjata toiseen suuntaan. 

ELI EI KUN HOMMIIN VAAN VAI?

En kuitenkaan vieläkään tahdo sokeasti edetä tän kasvatusajatuksen kanssa vaikka Tatsuko onkin varsin lupaava ja kesällä tulee jo se 24kk täyteen, jolloin voisi ensimmäistä astutusta tuoda kehiin. Tahdon itselleni lisää varmistusta asiaan, oppia lisää aiheesta ja olla kaikin puolin paljon valmiimpi mikäli jotain konkretiaa sitten joskus tulisi. Myös Tatsuko saa vielä rauhassa kypsyä, sillä se on nyt vasta viime aikoina alkanut näyttää edes vähän aikuiselta omaan silmään. Katselen rauhassa kuinka Tatsuko vielä kehittyy, pysyykö terveenä ja muutoinkin mutkattomana arjen kaverina. Eli vaikka mulla on jo liuta Tatsukon pennuista kiinnostuneita ilmoittautunut, en ota ulkopuolisia paineita vastaan tässä asiassa. 

Itselleni on myös erityisen tärkeää päättää se mahdollinen sulhokin tarkkaan. Tatsukohan on itse jo puolen vuoden iässä päättänyt kuka se mielitietty olisi mutta omat kriteerini on vielä tiukemmat. Eli tahtoisin ehdottomasti A/A-lonkkaisen uroksen koska siinä oli Tatsukon ainoa rakenteellinen vajaus virallisissa terveystarkastuksissa lonkkatuloksen ollessa C/B matalien lonkkamaljojen takia. Myös muun muassa luonteen suhteen mulla on tarkat kriteerit, että saa uros luvan olla reteämpi ja menevämpi tasapainottamaan mun pientä tarkkailijatyttöä, mutta itsevarmuus ei missään tilanteessa saa tuoda mukanaan arvaamattomuutta. Sitten ulkonäölliset asiat tulee kaiken muun jälkeen mutta niissäkin mulla on toki omat mieltymykset. 

Alkuun mahdollisia sulhovaihtoehtoja miettiessä päätyi pikkuhiljaa kaikki sen aikaiset ideat diskaukseen. Näistä lannistumatta totesin, että eipä tässä mikään kiire ole, niitä vaihtoehtoja tässä varttuu vielä ja tulee uusia. Nyt onkin jo muutama lupaava vaihtoehto kiikarissa.

MIKSI TEETTÄISIN NE PENNUT?  

Oma vastaus tähän miksi teettäisin ne pennut olisi pyrkimys aidosti tuoda tarkkaan harkittua materiaalia Suomen shiboihin. Mulle se vastuullisuus on tosi tärkeää ja vastapainoksi niille rahankiilto silmissä tehtailijoille on hyvä saada uusia fiksuja toimijoita mukaan skeneen. Mutta mulla on myös itsekäs syy, haave saada mahdollisesti se toinen shiba. Tatsuko kun ei ole juuri mistään pennuista koskaan mielissään, niin kenties oman hyväksyminen eloon kaveriksi kävisi luonnollisemmin kuin puljaaminen jonkun uuden ällöttävän penteleen kanssa.

Kaikkia koiria ei kuitenkaan pidä tai kannata käyttää jalostukseen. Tulee miettiä miksi juuri sitä omaa yksilöä kannattaisi käyttää, mitä annettavaa sillä on, veisikö sen käyttö rotua eteenpäin, onko sen luonne sellainen mitä kannattaa vaalia, onko sen rakenne terve ja rodunomainen. Kaikki tuonnitkaan ei automaattisesti ole hyvää uutta verta Suomeen, mitä kuulee useasti perusteluna ja mun mielestä se ei todellakaan voi olla ainoa perustelu... 

Pitää siis tosissaan miettiä ymmärtääkö itse näiden asioiden päälle ja osaako arvioida näitä? Löytääkö apua asiaan jos päättää edetä? Ymmärtääkö mitä kaikkea pentujen teettäminen vaatii jo ennen astutusta, kaikki riskit, työmäärän synnytyksen jälkeen ja vielä vuosia sen jälkeenkin pentujen omistajien kanssa toimiessa tulevaisuudessa? Onko valmis ottamaan taloudellisesti takkiin, etenkin jos tulee haasteita matkalla?

Itsellä tällä hetkellä ajatus pentujen teettämisestä nostaa mieleen pelon ja kaikki kauhuskenaariot mitä voisi käydä. Haluaako sitä ikinä riskeerata rakasta koiraansa tän takia. Tai omaa mielenrauhaa, kaikkine mahdollisine sekoiluineen mitä ihmisten kanssa toimiminen tuo mukanaan. Odottelen siis ihan rauhassa ja käyn nyt ensin tuon kasvattajan peruskurssin ja katsotaan mitä pää sanoo sen jälkeen. Voi olla, että hautaan nää ajatukset kokonaan tai sitten vaan jatkuu tiedon kerrytys ja lopulta koitan päästä näkemään käytäntöä seuraavaksi. Mutta ei näistä kaikista kursseista ja webinaareista varmasti haittaakaan ole, auttaahan ne ymmärtämään jo tuota omaakin koiraa. 

Mutta kattellaan vuoden tai muutaman päästä tarkemmin mikä meininki. Olisihan se ihanaa päästä seuraamaan shibapentuja niiden ensihetkestä alkaen mutta pakko nyt todeta, että en ainakaan ihan vielä vuonna 2022 ole valmis siihen. Tahdon niille parhaat lähtökohdat ja omistaa aikani siihen kunnolla ja just nyt on vaikea eläytyä siihen tilanteeseen ja kuvitella ennättävänsä valmistua riittävästi.

MINIMUISTILISTA KASVATTAJAKSI AIKOVALLE:

- Tee viralliset terveystutkimukset nartulle

- Käy kennelliiton kasvattajan peruskurssi, jonka jälkeen voit allekirjoittaa kasvattajasitoumuksen! Eli tää on oikeesti käytävä jos tahtoo itse rekisteröidä pennut normaalisti. 

- Lue shibojen jalostusohje ja jalostuksen tavoiteohjelma. Toimi näiden mukaisesti. 

- Onhan harkitsemasi yhdistelmä shibojen PEVISA:n mukainen? 

- Perustele miksi tämä yhdistelmä olisi hyvä? 

- Sopimus uroksen omistajan kanssa astutuksesta

Tässä näin muutama ens alkuun mieleen tuleva juttu ja listahan ei todellisuudessa taida olla näin lyhyt.