Senshin pentuja tapaamassa

Meidän Senshin ensimmäiset Suomessa syntyneet pennut on jo juoksevaisia pikkutyyppejä! Tehtiin tietenkin Terhin kanssa roadtrip näitä ihanuuksia tapaamaan. Siellä herkisteltiin ihanuuksien äärellä.

Pentujen emä Soma hoiti hommiansa niin mallikkaasti ja seuramies Nero on ottanut setämiehen roolin ihanasti ja vahtii rakkaitansa hienosti. Pennut oli hauskasti kyllä sen oloisia, että ovat saaneet piirteitä molemmista vanhemmista mutta kyllä siellä selkeästi yksi poika oli ehkä enempi kuin äiti ja toinen poika kuin iskä ja ainokainen tyttö vähän sellainen iskän tyttö, tumma, kaunis, hauska ja arvonsa jo nyt hyvin tiedostava.

Kuinka siistiä päästä näkemään millaiseksi nämä kasvaa, että miltä näyttävät täysikasvuisina. Olipa ihana käydä teillä Laura-Maria! Ehkä tässä vielä pitäisi koittaa keretä katsomaan rakkaita uudestaan ennenkuin liitelevät omiin koteihinsa. Seuraavaksi kasa kuvia kaikista.

Kurosenshi Go Hidden Cascade "Senshi" x Towami Go Sakura Kensha "Soma

Eka poika

Prinsessa

Toka poika

Pojat ja ylpeä kasvattaja Laura-Maria Kallioniemi-Vanhanen

ONKO PENTUKUUMETTA?

No on! Ehkäpä meillä vielä kanssa on kotona Senshin pentuja tässä joku päivä. Kaikki sormet ristiin, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin meilläkin. Tosiaan sen jälkeen mitä Yuitolle kävi, sulkeuduin sellaiseen välttelyn kuplaan shokin jälkeen ja heitin kaikki lusikat nurkkaan kasvattamisen suhteen. Mutta Senshin myötä sitä aivan toisellalailla alkoi taas katsoa maailmaa.

Viime keväänä ensimmäisen kerran edes kohtasin jonkun syyn sille vesipään aiheutumiselle kaiken välttelyn jälkeen kun luin shiboille luonnosteltua uutta jalostuksen tavoiteohjelmaa ja meidän keissi oli sinne ilmeisesti mainittu. Siellä kirjoitettiin sen voivan olla myös bakteeri- tai virusperäinen. En sen syvemmin vielä silloin alkanut tutkia asiaa mutta tämä maininta jäi muhimaan tuonne ajatusten taka-alalle, että hetkinen voisiko se olla ollut vain huonoa tuuria...

Sitten saapui Senshi! Meidän iiiiihana poika, niin niin rakas ja kultainen! Komea, kiva ja kiltti. Luonteeltaan niin mutkaton sekä sopivan energinen ja olisi täydellinen match Tatsukon jäyhyydelle ja mukavuudenhaluisuudelle. Tietenkin vaikka Senshin täällä blogissakin esittelin saatesanoin, että jalostuskäyttöön en häntä enempiä ihan lähivuosina anna, niin tuli useita kyselyitä kuitenkin. Näiden kaikkien Senshistä kiinnostuneiden kanssa juttelun jälkeen nousi itsellä sellainen harmi pintaan, että miten tyhmää ettei itselle tulisi Senshin jälkeläisiä. Tästä sisuuntuneena päätin kuitenkin kaivautua siihen vesipääaiheeseen paremmin, nettisurffaamisen, lukemisen, konsultoinnin ja useiden keskustelujen jälkeen hain vielä viimeisen mielipiteen lisääntymiseen erikoistuneelta eläinlääkäriltä.

Lopputulemana vihreää valoa Tatsukon käytölle vielä, varoiksi eri uroksella kuin viimeksi ja käydään ottamassa bakteerinäyte ensi juoksun alussa, jos siellä olisi mitään löydettävää, joka voisi tuoda huolta. Eli todellakin saa pitää peukkuja meille nyt! Jännät ajat on ihan pian taas käsillä💫

PENTUHAAVEITA SIELLÄ PUOLEN? 

Täytyy tässä kohtaa jo todeta, että potentiaalisia koteja Tatsukon & Senshin mahdollisille tuleville pennuille on tiedossa jo sen verran, että tuskin piisaa enemmälle määrälle. Kaikki ehdokkaat on jo pidemmältä ajalta tuttuja ennestään, eli jos joskus tulevaisuudessa kiinnostaisikin saada pentu multa niin kannattaa aloittaa se tutuksi tekeminen hyvissä ajoin. Mut löytää usein ainakin stadin shibojen yhteislenkeiltä ja näyttelyistä.

Mulle jää myös parhaiten mieleen ne ihmiset keitä näen useammin livenä, ehkä sen takia kun heistä vahvistuu sellainen olo, että eivät ole vain tökkimässä vaan oikeasti ovat paneutumassa rotuun eivätkä ole hetken mielijohteesta liikkeellä ja mahdollisesti häviä täysin heti pennun saatuaan. Se on se oma kauhukuva, että rakas kasvatti vaan katoaa kokonaan. Ei sillä, että mun kanssa nyt ihan jatkuvasti tarttisi olla tekemisissä mutta sen verran nyt ainakin, että saan tietää kaiken olevan hyvin ja miten pentu kehittyy kasvaessaan aikuiseksi ja toki pysyn siinä tukena myös koko koiran eliniän ajan. Mielelläni pidän myös aktiivisemmin yhteyttä jos kasvatinomistajat innostuu yhteisestä tekemisestä kuten leikki- ja treenitreffeistä, lajikokeiluista, valokuvaussessioista ja näyttelyreissuista.