On aika vähemmistössä olemista olla näin ehdoton

On tullut pohdittua paljon viime aikoina, että kuinka sinisilmäisiä monet shibakasvattajat on tai on olevinaan. Kuinka laput silmillä monet kulkee, takit kääntyy, prioriteetit vaihtuu lennosta ilmeisimmin ja miksi? Ihmiset ketkä on aiemmin ollu paheksuvaan sävyyn yhteydessä kysyäkseen, että voiko noin todella tehdä tai yhtälailla ällistelleet samoja asioita kuin itse. Toiset sanoisi tähän varmaan, että mitä sen on väliä jos jotkut toiset toimii toisin kuin itselle on ok? Ei varmastikaan ole montaakaan tahoa, jotka tekisi asiat täysin samoin niin kuin itse ja se on ihan totta ja tietysti normaalia. 

Mutta silloin kun tuntuu, että valtaosa rodun aktiivisista tai aktivoituvista kasvattajista on jossain samassa jaetussa omassa todellisuudessaan väistämättä huolettaa koko rodun tilanne. Koska eipä siinä montaakaan vuotta mennyt kunnes alkoi suunnilleet puolet syntyvistä shiboista Suomessa rekkautua parin tehotuottajan alle. Niin kauankohan menee, että se toinen melkein puolet menee sellaisen parin nimiin, keillä oli jo ensimmäisen puolivuotisen aikana shibapentueita rekisteröidessään yli kourallinen pentueita? Tiedossa olevan koiramäärän perusteella en ihmettelisi jos esimerkiksi jo kahden vuoden päästä valtaosa shibapennuista tulisi sieltä...

Mihin tämä meidän rakas rotu vielä päätyy jos näillekin ihmisille on aivan ok teettää pentueita välittämättä koiriensa tulevasta elämänlaadusta, tähän asti on kaikki mahdolliset porsaan reiät käytetty kyllä hyödyksi ja kyllä niitä uusia keinoja kiertää yhteisiksi sovittuja sääntöjä vaan tuntuu löytyvän. Kun esimerkiksi Venäjä-Ukraina sota haittaa omia shibabisneksiä pyöritetään Venäjän tuonnit sellaisen maan kautta, jonne niitä rekataan ja teetetään sitten jalostuslainana tänne Suomeen tällaiselle yksilölle ne pennut, jota ei Suomeen olisi tuontina nyt maailman tilanteen takia saanut rekisteröityä. Sitten siellä muut kunnollisena pidetyt kasvattajat kun ihkuttaa saa tän näyttämään toivotulta ja haluttavalta tavalta toimia. Mikä sota, mitä välii kun pakko ny tätä omaa shibapentu-uraa rakentaa. 

Täytyy myös antaa rättejä Suomen Kennelliittolle, että taitaa olla koko venäläisten koirien rekisteröintikielto tänne yksi vitsi. Tiedossa on myös tänne rekisteröity sota-aikana Venäjältä Suomeen tuotu yksilö, joka nyt olevinaan ei ole sieltä tuotu vaikka sinne on pentueenkin tehnyt sodan aikana. Synnyinmaa tällä on muu kuin Venäjä, niin täähän nyt on vaan sitten ikäänkuin kehotus mennä porukalla ostamaan venäläisiltä niiden ulkomaan tuonnit, niin voi jatkaa samaan malliin.

Törkeyden huippu hetkeen oli kun terveyssyistä jalostuskieltoon Suomessa asetetulle yksilölle silti teettettiin ne pennut ja rekisteröitiin vaan ulkomaille sellaiseen maahan missä ei vaadita terveystutkimustuloksia samallalailla kuin meillä. Tämäkö myös on ihan ok? Tällä tavalla toimivien ihmisten kanssa haluat tehdä yhteistyötä tai edustaa tuolla heidän kasvatin kanssa? Mä oon ehkä tavallista kyylempi ja nämä asiat pohdituttaa ja tulee tietoon kun aktiivisesti katson asioiden perään tai niistä ihmiset mulle mainitsee. Mutta varsinkin nämä ihmiset jotka vaikuttaa olevan jonkun maineen ja menestyksen perässä voisivat pysyä paremmin kärryillä mihin aiemmat showmenestyjät ovatkin sitten hävinneet surkeampien terveyslausuntojen jälkeen. Mielestäni kasvattajana varsinkin taustatsekkaukset yhteistyökumppaniensa kanssa tulisi tehdä huolella ja osata nähdä läpi sellaisen hohdokkaana pidetyn julkisivun, vaikka koiramäärä olisi valtaisa ei silti tartte sulkea silmiä ja olla jaksamatta välittää. Koska siinä kohtaa kun se kakka lirisee jo kulissien saumoista on turha itkeskellä kuinka ei ollut ymmärtänyt tilannetta. Itse en ole siinä kohtaa meinaan ainoa, jolta irtoaa pelkkä tonnin seteli -ilme.

No mutta mitäpä minä olen mitään tuomitsemaan. Antaa ajan näyttää millaiseksi tämä homma levähtää.

RODUSTA LÖYTYY KIUSAAMISTA

Tämä ja vastaavia ilmauksia nostetaan esille jatkuvasti sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät itse ole halukkaita vastaamaan julkisesti heille esitettyihin kysymyksiin. Eli kritiikkiä ei vissiin kestetä tai ei ole antaa mitään fiksua vastausta tehtyjen päätöksien taustaksi. Alla sen tyyppisiä lausahduksia, joista on nyt tullut ihan normi meininkiä shibaryhmissä.

"Hirvee teurastusmeininki täällä ryhmässä" 

"Miksi pitää aina nostaa esille näitä juttuja? Miksi ei voisi mennä positiivisen kautta?"

"Ne on vaan mustasukkaisia kun kaivelee epäkohtia toisista"

"Eikö niillä oo mitään muuta elämää?"

Olenhan minäkin saanut tähän liittyen jo niinkin ihania nimityksiä kuulla kuin kiusaaja, maalittaja ja joulunpilaaja (tää on mun suosikki, mielelläni olen Karolina "the Grinch" Norteva. Ensi joulun valikoimista täytyy ostaa ihan joku Grinch-villapaita, joka päällä voin näitä vahtivuorojani suorittaa). Muiltakin kuin erään keissin asianosaiselta sain kuulla olevani vetämässä mustamaalauskampanjaa, en toki tietenkään päin naamaa vaan kaverin kautta kun oli tällä herjaajalla tiedonjano käynyt niin kovaksi, että piti ihan keskusteluyhteys avata aiemmin suljettuun ja kysellä (oletella) mihin viittasin kryptisellä instapostauksellani. Noh, mikäpä tässä ollessa sitten eräänlaisten tyyppien vihatuimpien ihmisten listalla.

Mitä näihin mun väitetyihin "mustamaalaamiskampanjoihin" tulee, esitän aina omat huoleni ja kritiikkini ihan omalla nimelläni tai helposti tunnistettavissa olevana omilla kanavillani. Jos julkisesti kirjoitan juttuni perustuu kaikkien nähtävillä olevaan tietoon ja ihmisten omiin kokemuksiin, ei asioihin mitä saatan itse epäillä. Muissa tapauksissa toimin joko niin, että käyn asioita läpi asianomaisten kanssa tai tilanteen ollessa epäselvä virallisia reittejä myöden selvittäen. Vaatii kuitenkin kanttia lähteä ajamaan tämmöisiä asioita omalla nimellään eteenpäin ja luulisi, että jos on aidosti rodusta välittävä ei olisi tarvetta jupista siellä selän takana. En masinoi anonyymisti missään keskustelufoorumeilla tai muuallakaan mitään väitettyjä mustamaalaamiskampanjoita, että tämmöistä toimijaa saatte etsiä muualta kerta koette kiusaamista rodussa.

Mutta oikeasti keskustelu rodun yleisestä tilasta on kuitenkin aivan normaalia ihmisten kesken, toimimalla moraalisesti mallikkaasti ja yhteisten pelisääntöjen mukaan ei kasvattajan työ päädy moittivaan sävyyn käytyihin keskusteluihin. Kasvatustoiminnan ollessa sitä kokoluokkaa, että on aihetta todella miettiä sitä koko populaation tilannetta eikä vain niitä omia palleroita/mainetta/lompakkoa tulisi kasvattajan kyetä kestämään yleistä puhetta ja pohdintaa heittäytymättä marttyyriksi. Tapa jolla keskustelut on viime aikoina tyrehdytetty on ollut melkolailla naurettavia ja klassisen propagandan keinoja käyttävää. Osoitetaan heti asian viereen ja höhötellään muille.

Kieltämättä kovastikin on mietityttänyt onko siellä jotain taktista strategian suorittamista taustalla, jolla koitetaan ajaa esimerkiksi yhdistyksen väki niin kahtia ja riitoihin, että esimerkiksi tulevan viikonlopun vuosikokouksessa äänestettävä uusi perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisen ohjelman hyväksyminen hankaloituisi. Kerätty jotain peesaaja jeesjees porukoita taustalle kuin joku teinijengitappeluun suuntaava porukka. Tämäkö on sitä positiivista yhteistyötä?

MITEN SITÄ VASTUULLISEMPAA KASVATUSTA VOITAISIIN LISÄTÄ?

Miten tämä jatkuvasti siellä yhteisten sääntöjen poikkeusrajoilla kikkailu voi olla herättämättä huomiota? No nythän ihmiset ensisijaisesti heittää sen kuinka kennelliitto on huono ja rodun yhdistys ei tee sitä sun tätä, mutta täytyy se ymmärtää, että ei siellä kennelliitossakaan ole mitään instanssia tarkkailemaan yksittäisten rotujen tilanteita tarkemmin. Sitä varten ollaan me, ne oman rodun ihmiset, jotka siitä välitetään. Ne ostajat, jotka vaatii vastauksia perusteluineen siihen miksi pentue ei täytä jalostusohjesääntöä ja jättävät sen pennun ostamatta jos yhtään epäilyttää.

Mitä me valveutuneet ihmiset rodun parissa voidaan tehdä on olla hereillä. Itse olen tehnyt ilmoituksia useampiin eri tahoihin tarvittaessa ja neuvonut myös useampaa muuta ihmistä kuinka missäkin tilanteessa kannattaa toimia ja mihin ottaa yhteyttä oli se sitten kennelneuvoja tai vaikka se kennelliitto. Vaikka ei sitä koskaan toivoisi, että olisi aihetta alkaa näitä ilmoituksia laatimaan, niin silti lämmittää kyllä mieltä kun käy ilmi, että samat epäkohdat pistää myös muiden silmiin ja on muitakin ihmisiä, jotka tekee asioille jotain. Seurauksia ei välttämättä tule ihan pian asioihin ennenkuin on näyttöä pidemmältä ajalta tms. Mutta ainakin jotain tökkimistä siihen suuntaan, että niitä röyhkeimpiä vetoja ei kannattaisi jatkaa pennutuksen parissa. Toivottavasti shiboissa ei koskaan paljastu esimerkiksi samanlaista aivan törkeää menoa kuten esim coton de tuleareilla on käynyt ilmi (taas!).

He ketkä kasvattaa voivat myös näyttää esimerkillä mallia. Pliis pitäkää jöötä itsestänne koska tämä pentujen myynti on nykypäivänä pelkkää markkinointia näemmä. Ei sillä, että teidän tarvitsisi kun ne harvemmin ilmestyvät fiksusti kasvatetut shibapennut on taatusti jo vaikka moneen kertaan myyty alta aika yksikön. Vaan ennemmin sen takia, että kävisi ilmi vaihtoehtoja olevan, että toiset oikeasti kasvattaa ihan sillain normaalisti, tuntien ne pentueidensa vanhemmat läpikotaisin, joiden pennut on äärimmäisen odotettuja ja joiden tulevilla kodeilla on todella iso merkitys. Josko ihmisille heräisi vahvemmin halu saada tämmöinen pentu ennemmin kuin sellainen, jonka nyt hetimiten saisi.

Koska tosiasiahan on se, että ne ketkä tuolla puhuvat korusanoin ja esittelevät jatkuvaa menestystään tai vaikka mahtailevat joillain ikiaikaisilla saaavutuksillaan päivittämättömillä sivuillaan edelleen tahkovat rahansa tästä hommasta. Eikä ne pennunostajat helpolla erota näitä niistä järkevistä tahoista. Miten saisi pentuhaaveilijoiden haaveet suuntautumaan pois siitä "haluan shiban" kohti sitä "haluan vastuullisesti kasvatetun shiban, jonka taustoista ei käy myöhemmin selville jotain kakkelia. Haluan shiban joka todennäköisemmin kestää elämää ilman terveydellisiä rasitteita tai käytöshäiriöitä."

    The right puppy might not be the right now puppy

Tietysti se oma shiba on monelle se ainoa haave siinä hetkessä, eikä ymmärretä kaivata syvempää tietotaitoa kasvattajalta taustalle tai sitä elinikäistä tukea tai edes sitä rodunomaista ulkonäköä, sehän on shiba se riittää. Monet saattaa ilmeisesti pelätä, että joutuu olemaan kasvattajan kanssa jossain tekemissä pennun ostamisen jälkeenkin. Tässä ajattelussa vaan on sitten se kääntöpuoli, että jos et halua, että sun pentu on kasvatettu niin, että siihen on laitettu tunnetta mukaan, sen syntyminen tähän maailman on tarkkaan harkittu ja erityislaatuinen tilanne. Niin jos ei ostajaa kiinnosta tästä johtuva kasvattajan terve kiinnostus siihen mitä kuuluu tai kertoa millaiseksi se rakkaudella tehty pentu on kasvanut, niin oletkin ehkä ansainnut ostamaan sen pennun sitten liukuhihnalta.

Liukuhihnalla meinaan, että pennun emällä tuskin on muuta sisältöä elämässään kuin tuutata niitä pentuja ulos ja jotenkin jaksaa hoivata niitä. Olen nähnyt ihan Suomestakin tällaisesta paikasta videota kun on päästy pentuja katsomaan ja emä on silmin nähden stressaantunut ja viety kuulemma pois toisaalle pian. Eli kyseessä ollut ilmeisesti tilanne, että pentuja on esitelty edustustilassa, jossa emä ei ole tottunut olemaan. Minkähänlainen se tila sitten on, missä on normaalisti? Entä millainen emo tällaisissa oloissa pentunsa hoitava yksilö on? Lisähuomiona vielä järkytyin kuinka monta kertaa ihmiset kirjoitti meidän Shibasupinoita Youtuben jaksoihin liittyviin anonyymeihin terveyskyselylomakkeisiin, kuinka tärkeää on valita se kasvattaja tarkoin. Surullista kuinka se on oikeasti todellisuutta joillekin, että on päädytty yllättävän sairaan koiran kanssa eloon kun ei olla panostettu siihen kasvattajan valintaan.

EHDOTTOMUUDESTA

Palatakseni alkuperäiseen bloggauksen otsikkoon. Mihin viittaan tällä ehdottomuudella on omat moraaliset rajat, mitä pidän itselläni sen suhteen millaisten ihmisten kanssa haluan olla missään tekemisissä. Tietenkin ihmiset muuttuu, voi pimahtaa jostain syystä tai asioita käy ilmi vasta jälkikäteen. Mutta en tietoisesti halua olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka on koskaan vedättäneet, pimittäneet, valehdelleet, olleet muuten kusipäitä tai pitäneet koiriaan huonosti milläänlailla. Enkä todellakaan halua moisten kasvatteja löytyvän esim oman koiran sukutaulusta.

Mutta en myöskään tahdo olla sellaisten tahojen kanssa tekemisissä, ketkä kykenevät sulkemaan silmänsä tämmöiseltä toiminnalta tai vallan puolustelemaan sitä. Se oma etu edellä toimiminen, jossa vähän viittaillaan kintaalla haisee ja kauas. Seuraukset voi olla kauaskantoiset vaikka ei meitä näin ehdottomia taida haitaksi asti olla verrattuna näihin suurtuottajiin ja fanikuntiinsa ja siihen mahdolliseen tavoiteltuun hyötyyn mitä ovat hakemassa. 

Onneksi on sen verran kivasti ihmisiä omassa elämässä ketkä jakaa samat arvot mun kanssa, joten on tahoja keiden kanssa purkaa tätä maailman tuskaa, mikä iskee ajoittain kun katsoo tätä kaikkea meininkiä sivusta. Välillä iskee niin toivoton olo ja lamaannus, että tekis mieli antaa olla vaan. Mutta ehkäpä tämä tästä aiheesta tännekin avautuminen vähän helpottaisi.