Tulisiko seesami-intoiluun järkeä jo?

Tämä teksti on roikkunut mulla luonnospöydällä jo iät ja ajat nimellä "Värien merkitys jalostuksessa - provoteksti". Ajoittain siis oon ehkä vähän provosoitunut asioista, joita on pyörinyt shiban seesamivärin ympärillä ja hönkäsen nyt ulos vaan, mitä mielessä on pyörinyt. 

Alkuvuodet kun ekat seesamit ilmestyi Suomeen oli rekisteröintimäärät ihan muutamia vuodessa tahtiin sis. tuonnit & pennut. Kunnes koitti huippuvuosi tähän mennessä eli 2021, jolloin seesameita syntyi kuuteen eri pentueeseen Suomessa ja tuonteinakin rekisteröitiin pari eli yhteensä 14, joista parin seesamiutta kylläkin kyseenalaistan ilmiasun perusteella. 

Koiralle rekisteröidyn värin voi muuten vaihtaa *vinkvink*. Lainaus koirarekisteriohjeesta: 

“Kasvattaja voi muuttaa värin kerran alle neljän kuukauden ikäiselle pennulle. Tämän jälkeen väri voidaan muuttaa omistajan ilmoituksella. Ilmoitukseen tulee liittää ulkomuototuomarin lausunto koiran väristä tai värin osoittavan geenitestin tulos.” 

2022 Kahteen pentueeseen syntyi seesameita mutta seesamituonteja rekisteröitiin sitten ennätysmäärä eli 4. Viime vuonna seesamirekkaukset jatkoi hiipumistaan edeltävästä vuodesta. Mutta mistä vetoa, että kun nämä muutaman vuoden sisään syntyneet ja tuodut tästä varttuu alkaa toinen piikki. Vielä ei ole suurkasvattajat lähteneet tälle tontille toisin kuin taas vaikka black&tan-kannan tilanne Suomessa näyttää kohta olevan niiden hallussa valtaosin.

Väri on usein eka asia mitä omasta shibastaan haaveileva miettii. Ihan ymmärrettävästi kyllä koska sitä siinä koirassa tulee katselemaan sitten päivittäin. Mutta lopulta se on vähäpätöisin juttu mitä tarttisi oikeasti pitää ensimmäisenä kriteerinä. Terveys ja luonne pitäisi aina olla ensisijaisesti tärkeimmät, sillä ei ole mitään väliä minkä värinen koira sulla on käytännössä mukavan elämän kannalta. Se väri ei helpota jos se oma rakas onkin lopulta haastava syystä tai toisesta. 

Haastavalla en nyt tarkoita vaikka haastava valokuvattava mustan värinsä takia😅 Tähän liittyen olen kuullut kasvattajilta, että pennunostajia on perunut ostoaikeen nähtyään pennun olevan niin tumma. Siis ihan oikeasti! Kaiken lisäksi esimerkiksi punaisilla pennuilla on hyvinkin tyypillistä, että pentu on tummempi alkuun etenkin kuono voi olla melkein musta, kyllä se siitä sitten vaalenee jos vanhemmatkin on normaalin värisiä. Sellaiset pennut jotka on vaaleita ja söpön punaisia pikkupentuina on usein sitten tosi vaaleita aikuisena ja esimerkiksi kasvoistaan jo liian laajasti valkoisia.

HUH, KUN EI TARVINNUT LÄHTEÄ SAMAAN KELKKAAN

Olikin itseasiassa vähän helpotus kun Tatsukon geenitestitulokset aikanaan tuli ja sain tietää hänen olevan A-lokuksesta: Ay/Ay eli täysin punainen, ei edes kanna seesamia tai mustaa. Näin ei tarttenu ajautua tuonne seesamipsykoosiin mukaan vahingossakaan. Tatsukon täysveli samojen vanhempien aiemmasta pentueesta kantaa seesamia ja onkin tuottanut kauniita seesamijälkeläisiä, joten siitä syystä tässä testissä oli jotain jännitettävää vaikka Tatsukon molemmat vanhemmat onkin kauniin punaisia itse.

Tatsukon isän isä Gomaryuu Go Sapporo Kagasou on siis seesami ja sitä onkin käytetty aika laajasti jalostukseen Japanissa, sitä näkyy myös yllättävän usean tuonnin sukutaulussa nykyisin mm. Ranskan suunnalta tulee tännekin paljon tämän Gomaryuun jälkipolvea, sillä näemmä Japanista on tuotu sen astuma narttu tiineenä sinne. Tatsuko oli sen ensimmäinen lapsenlapsi täällä silloin aikanaan mutta nykyisin en enää ole laskuissa mukana. Toisena esimerkkinä nimi, joka usean Suomeen tuodun seesamin sukutaulusta löytyy on taasen Euroopassa laajasti käytetty Jack Sparrow de l'Empire des Samouraïs . Sitten joskus on vielä linjattu niin, että näitä molempia Gomaryuuta ja Jack Sparrowta löytyy yksilön sukutaulusta (jopa useaan kertaan), jolloin itsellä nykyisin muljahtelee silmät päässä kun joku hihkaisee moisesta tuonnista "hyvää uutta verta geenipooliin!"😬😶😄 

Täällä Suomessa itseäni on huolettanut joidenkin yksilöiden jalostuskäyttö, jota on tainnut ohjata sen harvinaisempi väri. Esimerkiksi yhdellä seesamin värisellä tuontiuroksella oli jo 3,5 vuotiaana 5 pentuetta. Kaikki nämä pentueet oli siis lykitty maailmaan ilman malttia odottaa yhdenkään aiemman jälkeläisen terveystutkimuksia. Tätä vastaavaa kaavaa vähän rajummin käyttää järjestäen lähes kaikille jalostuskäytössä oleville uroksilleen ne keitä tehtailijoina pidetään... Niin se harvinaisempi värikään ei ole kyllä mikään perustelu, jolla oikeuttaa samanlaista toimintaa vaan näyttää riskiltä yhtälailla. Riskiltä, joka vaikuttaa myös lunastaneensa sen lyhyemmän tikun nyt kun niitä terveystuloksia on alkanut tulla jälkeläisistä.

Kasvattamisessa osa on varmaan tuuria ja kokeilua mutta tuommoinen käyttö on jo hölmöilyä. Luulisi kasvattajia kiinnostavan kuinka terveitä jälkeläisiä käyttöön suunnitellut yksilöt on tuottaneet aiemmin kerta sellaisia on jo? On aina vähän arpapeliä lähteä käyttämään koiria ensimmäistä kertaa miksi kukaan tahtoisi tehdä sitä uhkapelinä useamman kerran kun kerta ei ole pakko, mistä se pakko tulee ettei kasvattajat kerkeä odotella terveystuloksia välissä? Eihän ne käytetyt nartut olisi kuitenkaan käsiin vanhenneet vaikka vuoden parin odotuksella. Kiinnostaisi tietää miten näitä yhdistelmiä on perusteltu, aiempien pentujen hyvännäköisyydellä ja luonteella? (Tässä myös huom pentujen... Shiban todellinen luonnekin kun asettuu esille vasta siinä vuosikkaana, siihen saakka useimmat yksilöt on varsin avoimia ja sosiaalisia.) 

Onneksi sentään shibojen uuteen PEVISA:an ollaan ehdottamassa jälkeläisten rekisteröintiin sukupuolta katsomatta rajoitusta, jossa pentuja rekisteröitäisiin yhdelle koiralle 4:n vuoden ikään mennessä 15. Näin olisi edes ajallisesti mahdollista, että ensimmäisiä pentuja olisi ennätetty tutkia ennen uroksen viimeisiä pentueita.

@saikashiba

VIELÄKÖ JENGI MAKSAA? 

Olen kuullut myös, että seesamishibasta on saanut maksaa esimerkiksi puolitonnia kalliimman hinnan kuin vaikka punaisesta sisaruksesta. Joillakin tämä hinnoittelukäytäntö on jo vaihtunut nostamalla kaikkien pentujen hinnat sinne kalleimmalle tasolle mitä tulee vastaan. Mutta ajatuksena eri värien eri hinnat on arvelluttava (pois lukien halvemmalla myytävät valkoiset on toki looginen). Kalliimpi hinta alkaa väkisin ohjaamaan jalostusta jos näille hintapyynneille ei koskaan tule mukinoita ja kaikenlisäksi seesamina saatetaan näemmä ostaa mitä vaan sen suuntaista. Toivon, että se fokus kasvattamisessa pysyisi terveydessä, luonteessa ja rodunomaisuudessa. 

Jos väriä jalostetaan, niin keskityttäisiin sitten sen oikeaoppisuuteen myös. Seesameista tuntuu näkevän todella paljon erinäköisiä värityksiä ja osan näistä selittää ihan genetiikka ja erilaiset versiot seesamista. Mutta silti se shiban näköisyys pitäisi pysyä mukana ei pelkkä ruskean näköinen sävy turkissa. Kaikkea rusehtavaa ei tartte käyttää jalostukseen jos yksilössä muuten on asioita pielessä. 

~ ~ ~

Shibojen värigenetiikasta puheen ollen pakko linkata tähän kohtaan Shibalogisen blogin värikarttabloggauksiin linkki. Satu on tehnyt kovan työn koostaessaan näitä. Eli jos kiinnostaa katsoa kuinka värit periytyy ainakin tämän hetken tiedon mukaan niin nyt on selkeästi kerrottu! Itsellä kyllä riittää sisäistettävää tässä värien uudessa merkintätavassa.

EN SINÄNSÄ TUOMITSE TAI SIIS RIIPPUU TILANTEESTA

Toki sitä myös itse miettii miksi nämä seesamit nyt niin on pistänyt omaan silmään, senkö takia kun on helpompi pointata isosta massasta harvinaisemmat värit ja tosiaan kun joitakin nimiä siellä on niin toistunut, että on palanut mieleen. Kyllähän sitä näitä samoja nimiä ja muita tuttuja nimiä liikkuu muidenkin väristen sukutauluissa ja kun tarpeeksi pitkälle katsoo yhteneväisyyksiä kyllä löytyy maailmanlaajuisesti paljonkin. 

Vinkkasinhan tuossa myös eräälle kaverille, jolle en sitten sitä Tatsukon pentua voinut suoda, että hei katso miten voi olla, että Italiassa on onnistuttu tekemään yhdistelmä joka on Tatsukon serkku. Se oli vielä hassusti niin, että Tatsukon isän äiti on tämän isän äiti ja Tatsukon isän isä oli tämän äidin isä. Joskus sitä näissä tuonneissa ei tokikaan ole kyse jalostusmateriaalin tuomisesta vaan juuri sen sellaisen tyypin, mitä on itselle haikaillut ihan vaan vaikka kotikoiraksi. Näin tämä serkkulikka sitten päätyi tänne ja on täyttänyt kaikki odotukset rakkaana perheenjäsenenä.