Tatsuko luonnetestissä (LTE)

Yllätin itseni ja me käytiin Tatsukon kanssa luonnetestissä! Olin siis jo jossain kohtaa päättänyt, että eihän me moiseen perinteiseen mennä, kun en nähnyt mikä idea siinä on shibojen kohdalla testata suojelukoirille kehitetyllä tavalla luonnetta. Olin alunperin pohtinut, että ennemmin mentäisiin SmartDOG testiin, missä tutkitaan enemmän koiran ongelmanratkaisukykyä, logiikkaa ja toimintaa ihmisen kanssa. Sinnekin kyllä on tarkoitus edelleen mennä jossain kohtaa. 

ENNEN LUONNETESTIÄ

Fiilikset ennen luonnetestiä oli vähän ristiriitaiset koska koin tietäväni jo aika hyvin Tatsukon luonteenpiirteet erilaisissa kuumottavissa tilanteissa, enkä ollut varma testin soveltuvuudesta niin varautuneelle ja ympäristöään tarkasti vahtivalle yksilölle. Olin lisäksi kuullut pelottelutarinoita tästä luonnetestistä ja sehän tosiaan sisältää nimenomaan sitä pelottelua, yllättävien uhkaavien tilanteiden käsittelyä ja niistä palautumista. 

Miksi uskalsin ilmoittautua oli kun kaveri kannusti menemään ja hänellä oli tuore kokemus shibansa kanssa yhden meillekin tulevan tuomarin kanssa tehdystä luonnetestistä. Hän vakuutti tämän tuomarin olevan kiva ja ammattilainen, joka osaa suhteuttaa vaatimustasoa ja tarvittaessa keskeyttää jos testi olisi liikaa. Sain myös nähdä lyhyen videopätkän heidän suorituksestaan. Pitäydyin muutoin katsomasta muiden suorituksia ennakkoon, että testi pysyisi aidomman oloisena. 

Kävin tietysti lukemassa läpi mitä kaikkea tuleman pitää etten itse kuitenkaan hirveästi pelästyisi livenä ja pystyisin pysymään mahdollisimman reagoimatta testitilanteessa. Olin kuitenkin esimerkiksi 95% varma, että siinä tilanteessa missä meitä kohti hyökii joku kepillä uhkailija, joka lopuksi muuttuu ystävälliseksi Tatsuko ei antaisi anteeksi moista sekopäistä lähestymistapaa. Koitin myös tutkailla muiden shibojen saamia tuloksia ja miettiä mitä mikin kohta meinaa ja vähän veikkailla minkälaisia tuloksia Tatsukolle voisi tulla. Päällimmäisenä toiveena oli tietysti, että päästäisiin testi edes keskeyttämättä läpi ja mielellään pisteet plussan puolelle.

LUONNETESTIPÄIVÄNÄ

Meidät ohjeistettiin tulemaan paikalle jo tuntia aiemmin, paikalla ei ollut työntekijöitä ottamassa vastaan, sisäänkäynnillä pihaan oli vaan kyltti, että ei saa tulla kesken testin. Törmättiin sitten yhteen toiseen testiin menijään, joka tiesi kertoa meitä ennen olevan vielä kaksi muuta. Käytiin sitten metsälenkillä käpyttämässä kun oltiin julkisilla liikenteessä. 

Saatiin paikalle onneksi kaveri, joka pääsi katsomaan tilannetta testiradan puolella omaa vuoroamme odottaessa. Silti valitettavasti satuttiin olemaan aika lähellä kun toisen testattavan laukaukset ammuttiin. Tästä tietysti Tatsukolla tuli pieni huoli päälle ja alkoi vilkuilla saman tapaan kuin ilotulituksia kuullessa yläilmoihin ja häntä laski. Reippaalla lenkkeilyllä saatiin tasattua tunne takaisin suunnilleen normaaliin ja kippura nousi normaalisti takaisin selän päälle.

LUONNETESTIN KULKU:

Haastattelu, jonka aikana arvioitiin luoksepäästävyys ja kaiketi taisteluhaluakin katsottiin? 

• Eli vastailin kysymyksiin meidän elämästä, kertoilin luonteesta samalla kun tuomari otti koiraan kontaktia ja teki itseä tutuksi paijaillen. Sitten tämä tuomari alkoi leikittää Tatsukoa ensin kepillä, mihin Tatsuko intoutui mukaan sillain muodon vuoksi. Tämän jälkeen esiin otettiin narun päässä roikkuva löllö ja pehmeä lelu, eli parasta! Tätä Tatsuko riekutti ihan tosissaan ja yleisöstäkin jo huudeltiin nauraen, että kyllä se lelu on jo ihan hengetön. Kivan pitkä leikkipätkä alkuun!

Kelkka:

• Tässä oli sitten jo tosi kyseessä. Mut asetettiin seisomaan tiettyyn kohtaan ja katsoa piti vain eteensä kohti kelkkaa. Kelkkaa alettiin vetämään sykäyksissä mua kohti. Metallipohjainen kelkka rämisi sorapinnalla ja kyyditsi jotain ihmisen yläosan kaltaista asetelmaa. Tässä kohtaa Tatsuko alkuun haukkui, että painuhan hiiteen mutta lopulta päätti koittaa pelastaa vain itsensä ja sinkoili mun takana pois päin. 
• Kelkan saavuttua mun kohdalle katseltiin tuleeko Tatsuko itse katsomaan mikä vempele se oikeen oli vai eikö tule. Eihän Tatsuko halunnut millään tulla vaikka lopulta koitin jo leikin kautta itsekin koittaa saada sitä pyörtämään mielensä. Ei sitten, ihan p**** laite, ymmärrän.

Hyökkääjä:

• Sitten meidät ohjattiin kävelemään kohti seuraavaa pistettä ja mun käskettiin pysähtyä kun hyökkääjä ilmestyy. Tatsuko ei ollut täysin palautunut edellisestä, joten tästähän ei sitten tullut muuta kuin pois tempomista kun se pakomoodi oli selkeästi saatu päälle jo edellisessä pisteessä.
• Hyökkääjä siis lähestyi meitä huojuilevin askelin, öykkäröiden, mölisten ja keppiä heiluttaen. Kohdalla se sitten heitti kepin pois ja otti hupun pois päästä, alkoi ystävälliseksi ja normaaliksi. Tatsukolle se oli yks hailee millaiseksi hän ryhtyi koska ensivaikutelma ei vakuuttanut niin hän ei todellakaan vaihtanut mielentilaa mukana. Tatsuko on varautunut ja pitkämuistinen (ja "pitkävihainen"), sen tiedän. Hänen arvostus tulee ansaita.

Luoksetulo:

• Tämä ystävälliseksi muuttunut hyökkääjä otti sitten multa hihnan kädestä ja jatkoi Tatsukon kanssa oloa jonkin aikaa kun mä kävelin pois päin. Sitten kutsuin Tatsukoa luokse ja he tulivat mun luo yhdessä. En antanut lupaa päästää hihnasta irti, vaikka Tatsukon luoksetulo on tosi varma normaalisti mutta en mitenkään voinut tietää kuinka reagoisi tämmöisessä tilanteessa. Hän kun on aina koittanut ratkaista jännittävät tilanteet pennusta saakka itsenäisesti, ties minne olisi päättänyt lähteä turvaan tämä hyökkääjän luota hetken mielijohteesta.

Ylösvetäisty haalari:

• Sitten taas kuljettiin yhdessä toiselle pisteelle, missä kiskaistiin vaijereilla tms ylös sellainen kokopitkä työhaalari, jossa oli vielä jotain ekstrakahinaa mukana juuri silloin kun Tatsuko oli siinä vieressä. Ohjeissa oli kääntyä tämän jälkeen suoraan takaisinpäin ja sehän tietysti kävi luonnostaan tuossa. Saavuttuamme tuomarin luokse takaisin, todettiin paremmaksi lopettaa. Tatsukolla kesti sen verran palautua, että ei nämä jatkuvalla syötöllä tulevat pelästykset kyllä tuntunut yhtään enempää tehtäviltä. En kokenut Tatsukon olevan enää itsensä ja tuomarikin arvioi olisiko hän ollut kumminkin liian nuori vielä.

OSIOT MITÄ MEILTÄ JÄI SUORITTAMATTA:

• Tynnyri, taas kohti tulevaa räminää
• Pimeä huone, tarkoitus on mulle kysymysmerkki? Mutta siellä olisin edeltä mennyt kyykkyyn olemaan hiljaa toiselle puolen huonetta ja Tatsuko olisi päästetty sinne perässä
• Koira seinäkoukussa hihnassa yksin ja hyökkäyksellä uhkaaminen, samaa kai kun se meitä kahta kohti tullut hyökkäys mutta vielä rajoitetumpi vapaus.
• Laukaukset, laukaisuvarmuus.

 LUONNETESTIN JÄLKEEN

En yllättynyt, että päädyttiin keskeyttämään. Myös kadun päätöstä lähteä edes kokeilemaan. Mutta ei voi minkään, tehty on tehty ja tästä viisaampana kohti tulevaa. Se mikä oli positiivista, Tatsuko rauhoittui heti kun päästiin kaverin autoon ja merkkejä stressistä ei ollut enää kun lähdettiin vielä pitkälle lenkille yhdessä hänen shibojen kanssa. Tatsuko kulki kippura pystyssä omana itsenään ja kotimatka bussillakin taittui kasuaalisti. Eli oikeasti palautuminen koko tilanteesta oli nopeaa. Oma lopputulema kuitenkin on, että en taida mennä enää moisiin koitoksiin minkään koirani kanssa. Ymmärrän kyllä sen testin pointin periaatteessa ja saa sieltä arvokasta tietoa. 

Mutta tosiaan jos on näitä valitettavia traumaattisia tapauksia ollut pohjilla kuten meillä, niin testin läpäisy ei ole mikään helppo juttu. Meillä on työstössä tällä hetkellä skeittikammo, joka lähti siitä kun oltiin sisällä ostoskeskuksessa ja täysin yllättäen meidän vieressä joku hyppäsi oikein kolinalla skeitin päälle ja lähti rullaamaan. Sitten vielä valitettava ilotulituskeissi viime vuoden välipäiviltä, kun joku taliaivo päätti pamauttaa sellaisen oikein ison punaisen perkeleen ilmaan koirapuiston vieressä Tapaninpäivänä. Ymmärrettävästi tämän suhteen pitäisi vielä tehdä paljon vastaehdollistamista ja siedätystä. 

Itsehän olin suruissani tämän luonnetestin jälkeen ja mietin jo pitääkö kasvatusaikeetkin haudata tämän myötä. Mutta nyt kun asiaa olen hetken pidempään jo pohtinut ja arvioinut eri kanteilta on jo parempi mieli. Meidän arjessa ei kuitenkaan ole mitään vaikeata, peruslenkkipolut kulkee välillä isojen työmaidenkin ohi missä paalutetaan, skraapataan isoja asfalttialueita pois kaivurilla, jyrätään, piikataan ym ja Tatsuko vaan nuuskuttelee omia busineksiaan tästä kakofoniasta huolimatta. Tällä viikolla myös oli työvoitto skeittarin kanssa kun hypättiin kävelytieltä autotien sivuun pois tieltä ja sitten tämä skeittari tulikin myös autotielle ja melkein kohti. Mitä tekee Tatsuko? Seisoi ja katsoi skeittaria, heti tämän ohitettua meidät ottikin namia kädestä, jee! Ehkä luonnetesti auttoi tähän 😅 tai sitten ei mutta juu.